Olen nyt tämän viikon ajan piirtänyt jonkinasteista päiväkirjaa. Aluksi se tuntui aika naurettavalta kun vain piirsin päiväkirjan omasiesti päivän tapahtumia luonnoskirjaani. Sitten sen vain muuttui, huomasin, että muutama merkintä oli hyvinkin henkilökohtainen. Olin piirtänyt asioita joita en ole kenellekään kertonut tästä ja menneestä elämästä.
Itse olen pitänyt aina naurettavina ihmisiä, jotka sanovat piirtävänsä "tuskaansa". Terapeuttista niinkuin opettajat sanoisivat. Minä en ole koskaan ajatellut pirtäväni huonoa-oloa pois, paitsi nyt. Ei se tunnu auttavan, mutta kun sitä ajattelematta piirtää asiaa jota on miettinyt,pitää siitä olla jotain hyötyä, jos ei muuta niin ainakin se, että ihmiset jotaka minut tunnistaa saa nauraa ja voivotella toisen henkistä elämää.